Aina tehnyt
Olen aina tehnyt, niin kuin käskettiin
kuuntelin äitiä, isää, mummia, ukkia, kaikkia
pesin kädet, hampaat, kasvot, kaikki
Astuin varovasti uusilla kengillä koulutielle
en hypännyt lätäkköön
pidin kanan päätä pukilla, kun eno katkaisi sen kaulan
suostuin siihenkin, kun naapurin pojat peittivät, pikku Marin silmät, vangitsivat
katsoivat hänen tissinsä, ottivat housut pois
suostuin vielä siihenkin, että kusin paimen pojan sähkölangalle
ja sain osakseni ikuisen häpeän.
Aikuisena huomasin, että kuuliaisuudestani
on ollut tosin paljon hyötyä
pääsin vartijaksi, poliisiksi, sotilaaksi ja kun sitten sota syttyi
en pelännyt vihollista, vaan ammuin, tapoin silmittömästi
vihan voimasta, maani ja perheeni puolesta
kuuluin etujoukkoihin kun hyökättiin, poltettiin lastensairaala, katkaistiin kaula viholliselta ja rintamakarkureilta
ihan vain vihan voimasta, maani ja perheeni puolesta.
Näin jälkikäteen en oikein ymmärrä
miksi ne kuvat, pirun päät ja kammottavat huudot, eivät jätä rauhaan
kiusaavat, tulevat uniini, vaikka
olen tehnyt vain niin kuin käskettiin.
(Pertti Koistinen 14.7.2025)