en lapsesta saakka ole ymmärtänyt, että Suomi

olisi mitenkään erillään maailmasta,

                   Euroopasta, mistään

 

isällä oli pöydällä kiina, äidillä unkari, molemmilla runous

                   meille lapsille suorastaan tyrkytettiin luettavaksi kirjallisuutta kaikkialta maailmasta,

                                     luin satuja ketusta ja karhusta suomalaismetsissä,

                                                        menninkäisistä, prinsessoista ja noidista saksalaiskylissä,

                                                                           kalastajista Kiinassa ja Japanissa,

                                                        dokumenttiromaanin paimen Kalulu oli Afrikasta,

ja muistan, että samaan aikaan kun luin Istuvan Härän ja Robin Hoodin uudelleen vuosi vuoden jälkeen, veljeni luki Dostojevskia kirja toisensa jälkeen

                                     nuoremmille sisaruksille luimme ääneen kirjoja

                   hollantilaisista ja skotlantilaisista kaksosista, ruotsalaisista Pepeistä ja Katto-Kassisista,

                                     ihmeellisestä hissistä joka kuljetti matkustajansa ympäri maailman,

kuninkaallisesta kissa Carbonelista ja muista Britannian ihmeolennoista

 

maailma oli avarampi kuin turvallinen koti metsän reunassa,

                   samalla silti turvallinen Suomi, turvallinen Eurooppa, turvallinen maailma

                                     jossa oli sotia kaukana Kongossa tai Vietnamissa

 

nyt tiedän, että turvallista ei ole missään ennen kuin kaikkialla on turvallista,

                   sotia on kaikkialla,

                                     turvallisessa Euroopassakin

 

ja nykyisin turvallisuudella perustellaan ihmisoikeuksien loukkaamista,

                   sananvapauden rajoittamista,

                                     rajojen sulkemista,

                                                        perheiden hajottamista

 

kenen turvallisuudesta puhumme, kun puhumme turvallisuudesta?

olemmeko turvassa, jos kaiken aikaa pelkäämme turvallisuutemme puolesta?

millaisessa maailmassa elämme, jos pelkäämme?

 

kun olin viidentoista matkustimme koko perhe Tallinnaan

ja samana kesänä sitten veljen kanssa kaksin Ruotsiin,

siitä se alkoi, maailmankansalaisuus,

                   enkä vieläkään ymmärrä että Suomi olisi erillään maailmasta

 

(Kai Nieminen 19.5.2025)