Merkillinen kevät

saapui taas kerran

täynnä toivoa

uuden kasvua

elämän oikkuja

auringon lämpöä

navakkaa koillistuulta.

Sen keskellä

”moni miettii, ja miettii

rakastavatko, he, toisiaan

kunnes lopulta uskovat, että

eivät rakasta”(*).

Epätoivossaan kuitenkin

uskovat, rakastuvansa

joku päivä, ja

senkin jälkeen

uudestaan, ja uudestaan

vaikka kevät

ehti jo häipyä.

*ajatuksen rakastumisesta ja erosta olen lainannut Olavi Paavolaisen kirjallisuusarvostelusta ” Mr. Jeremias ja Me”, joka julkaistu Ville Laamasen ja H.K. Riikosen toimittamassa teoksessa ”Elämme uuttaa luovaa aikaa” (2024, 181-187)