Elämä kuolemassa

Ukrainan sodan leimahdettua täysiin liekkeihin, heräsi kysymys mikä on kuoleman, tai sen uhan, merkitys elämälle? Mitä merkitsee toisten – läheisten tai tuntemattomien – kuoleminen minulle? Omaa kuolemaa tai sen läheisyyttä olemme tietenkin pohtineet esimerkiksi tapaturmien ja vakavien sairauksien yhteydessä.

Sotaan lähteneet tai lähetetyt tietävät julmalla tavalla sen, että kyse on elämästä ja kuolemasta, tappamisesta ja tapetuksi tulemisesta ilman vaihtoehtoja. Kaikki muut kysymykset ovat merkityksettömiä. Näitä sodan piirteitä on pohdittu kirjallisuudessa ja muistelmissa, ja Ukrainan sodastakin niitä on ilmestynyt kasvavassa määrin, mutta väittäisin että kysymys siitä, miltä tuntuu kuolla, on edelleen mysteeri.

Venäläinen startup-yrittäjä Yekaterina Preobrazhenskaya on tarttunut tähän aiheeseen ja lähtenyt rohkeasti kehittelemään bisnesideaa/liikeideaa ”Koe elämä kuolemassa” -matka. Kyseessä on yhtäältä eräänlainen elämysmatka elämän ja kuoleman rajalle ja toisaalta terapeuttinen harjoitus, joka vahvistaa ihmisen tietoisuutta siitä, kummalle puolelle rajaa hän lopulta on matkalla, elämän vai kuoleman. Minä puolestani ryhdyin noin vuosi, puolitoista sitten kehittämään uuden sukupolven arkkua, joka mahdollistaisi turvallisen ja yksilökohtaisesti suunnitellun matkan Tuonelaan.

Tuonelan joen tyrskyissä

Kuolemasta, varsinkaan omasta tai läheisten, ei yleensä puhuta suoraan, vaan vertauskuvien ja kiertoilmausten avulla. Sen sijaan, että puhuttaisiin kuolemasta, ihmisen sanotaan lähtevän viimeiselle matkalle, juhlavasta ja kohtalokkaasta matkasta Tuonelan joella. Kalevalan kuvausten mukaan Tuonelan joki on paikka paikoin kuohuinen ja tuulinen. Lemmetyinenkin joutui ponnistelemaan toden teolla matkallaan Pohjan akan luo.

Nykyisinkin arkut vaihtelevat laadun, hintojen ja materiaalien suhteen. Sotilaiden hautauksessa käytetään sinkkiarkkua ja tavallisten ihmisen arkut on valmistettu laudasta ja jopa lastulevystä Rikkaat ja köyhän erottuvat myös viimeisellä matkalla: Rikkaiden lähdössä on tyyliä ja köyhät lähtevät vaatimattomasti.

Mutta tulisiko tätä viimeistä matkaa ajatella vakavammin ja vanhoja käytäntöjä kyseenalaistaen. Miksi ihmiset tungetaan teollisesti tuotettuun laatikkoon, kun vaihtoehtona voisi olla aito käsityö ja arkun sijasta venho, joka kestäisi pahatkin myrskyt. Onhan se vähän noloa, jos matkalle lähdetään parhaissa vaatteissa (usein rippipuvussa), mutta jo kohta Tuonelan virralle päästäessä ne kastuvat ja lopun matkaa olo on kuin uitetulla koiralla.

Kesällä 2020 koin tässä suhteessa herätyksen ja aloin kehitellä elämän jälkeiselle matkalle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Yhtenä vaihtoehtona kehittelin viikinkiveneen mallin pohjalta sargofagin, joka voidaan veistää yksilöllisesti asiakkaan toiveiden mukaan: Arkussa on avattava ja suljettava kansi, joka on kirjailtu soveltuvin runoin, laulun sanoin ja tervehdyksin. Viritykseni jäi silloin tähän vaiheeseen, edistystä on tapahtunut vain matkarunojen ja jäähyväispuheiden osalla.

• Kuva: Tuonelan joelle

Jos minä tuolloin kiinnitin huomiota arkun ”merikelpoisuuteen” ja muistosanoihin, niin Yekaterina Preobrazhenskaya on sittemmin ottanut merkittäviä askeleita eteenpäin ja kiinnittänyt huomiota arkun sisustukseen ja matkalle lähtijän henkiseen valmennukseen. Moskovan radion antamien tietojen mukaan, toimittaja ja rocklyyrikko Yekaterina Preobrazhenskaya on pohtinut hautajaisia ja kuolemaa kokemuksena tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden tulla haudatuksi elävältä.

Kuoleman elämysmatkat

Preobrazhenskaya on kehittänyt kuoleman kokemuksesta elämysmatkan ja tarjoaa sitä asiakkaan toiveiden mukaisena palvelutuotteena. Hänen kehittämässään mallissa elämysmatka on jaettu kahteen osaan, joita ovat  "online-hautajaiset" ja "täyshautajaiset".

Online-hautajaiset- paketti maksaa 600 000 ruplaa (15 635 dollaria), mainostetaan "stressiterapiana pelkojen ja ahdistusten hoitoon". Asiakkaalle luvataan, että hän saa "sulkea sivut" elämässään ja kokea "jumalallinen paraneminen" ja "tuhkasta nouseminen".

Ne, jotka valitsevat puolestaan "kuoleman täyskylvyn", käyvät läpi täydelliset hautajaiset, joka suoritetaan heidän uskonnollisten mieltymystensä mukaan.  Tämä elämysmatka voi maksaa jopa kolme ja puoli miljoonaa rublaa, eli 57 000 dollaria.

Esimerkit antavat ymmärtää kyseessä on tuote, jolla on nyky-yhteiskunnassa kasvavat markkinat. Vuoden 2026 heinäkuussa kansainväliset asiantuntijat arvioivat Ukrainan sodassa kuolleen 450 000 venäläistä sotilasta. Potentiaalista kysyntää on siis paljon. Tuotteenkysyntää rajoittaa on kuitenkin tuotteen hinta. Paketti on sen verran kallis, ettei sitä tavallinen pulliainen noin vain kykene ostamaan sillä sotilaiden palkat ja kuolemankorvaukset oat sittenkin vaatimattomat. On kuitenkin liikkunut huhuja, että Venäjän salainen palvelu olisi neuvotellut startup-yrittäjän kanssa sarjatuotantoon soveltuvasta halvemmasta versiota, jota voitaisiin tarjota esimerkiksi liikekannallepanon ja kutsuntojen yhteydessä sotilaille. Presidentin hallinto on tiettävästi tarjoutunut tilaamaan 4500–5000 rublan hintaisia elämysmatkoja tarjoushintaan ja että hinta sidottaisiin öljyn ja maakaasun hinta-indeksiin. Jos elämysmatkojen vuotuinen määrä kasvaisi suuremmaksi kuin sodan nykyiset miestappiot silloin hinta tipahtaisi. Indeksitarkistus olisi tarpeen myös siksi että helmitaulussa riittäisi nappulat ja rivit. Hinnan aleneminen tarkoittaisi elämysmatkojen tuotto-odotusten heikkenemistä. Sitä tasapainottaa kyllä kiinnostuksen ja kysynnän kasvu, joka on ollut huimassa nousussa  jopa Moskovan ja Pietarin kutsuntatoimistoissa.

Tuotteen kehittäjällä Yekaterina Preobrazhenskayalla on  Instagramissa  jo 130 000 seuraajaa. Preobrazhenskaya kertoi torstaina 20.10.2022 Moskovan radiolle (Govorit Moskva radio stanzia), että hän harkitsee uuden tuotteen liikkeelle laskemista. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että kuoleman elämysmatkoja voitaisiin hyödyntää ja kehittää "todelliseksi symboliksi ja voimavaraksi taistelussa oman itsesi ja onnellisen tulevaisuutesi puolesta".

Markkinat vetäisivät mutta

Suomessa tuotekehittely ja markkinointi ei ole valitettavasti kehittynyt Venäjän tasolle ja yksi syy voi olla siihen se, että meillä on tunnetusti Euroopan, ja ehkäpä koko maailman, tiukimmat säännökset tuotevastuusta ja markkinoinnista. Ne hidastavat markkinoille pääsyä ja kasvua. Valopilkkuna on kuitenkin se, että hautaustoimistot ovat Suomessa edelleen yksityisen yrittäjyyden piirissä ja niiden tuottomarginaalit ovat hyvät, elleivät erinomaiset. Se luo positiivisia näkymiä investointien rahoittamiseen yhdessä kollektiivisten rahoitusmuotojen, kuten Bitcoinin, kanssa. Hyvä puoli on myös se, että Suomessa valtio suojaa markkinoita. Tuleva raja-aita itärajalle ja tiukennetut tarkastukset todennäköisesti osaltaan varmistavat sen, ettei niihin elämysarkkuihin joudu ylimääräistä kamaa ja vapaamatkustajia.

Pertti Koistinen 14.7.2026