Pedon hetki

Taas hän kulkee

musta varjo

yksin yössä

yötä halki

valtakuntansa rajoilla.

 

Pelottomana, pelotta

silmät, korvat, kynnet

valppaana, keskiyö

hänen hetkensä.

 

Päivät pitkät

silmät, raukeat

kynnet piilossa, vielä hetken

uneksii

kunnes, viikset värähtävät

lähdössä, taas

kun koittaa ilta, keskiyö

hänen hetkensä.

 

(Pertti Koistinen )