T

Jotain pyhää

Kaiken sen tuhon, hävityksen ja julmuuden keskellä, jossa elämme, sitä kaipaa ja etsii jotain vastavoimaa ja vaihtoehtoista todellisuutta tunteakseen elämän mielekkääksi. Yksi sellainen kohtaaminen on tallennettu oheiselle videolle, työnimellä ”Jotain pyhää”. Nimi antaa ymmärtää, että kyse on kosketuksesta, kokemuksesta ja pysähtymisestä. Videossa pysähdymme tuhatvuotisten kallioiden paljaille, luonnon omien prosessien muovaamille ja värjäämille pinnoille. Lisäsin siihen koemielessä musiikkia ja kolme keraamista objektia. Niiden keskellä syntyy tunne ajattomuudesta, arvokkaasta ja pysyvästä, joskin jo hetken kuluttua, kun kamera siirtyy vähän kauemmaksi, olemmekin jo kuilun partaalla, tunnistamme ihmisen teot, ihmisen himon rakentaa teitä, taloja ja peitellä pihateitä murskaamalla kallioita.

Tuo ajattomuuden, pysyvän ja arvokkaan tunne oli kuitenkin vahva ja halusin jäädä vielä hetkeksi sinne kallioille, koskemattomille pinnoille. Mietin millainen keskustelu siitä syntyisi, jos lisäisin hetkeksi jotain sellaista arvokasta ja pysyvää, jota ihminen on aikaansaanut. Tässä tarkoituksessa kannoin sinne Outi Särkikosken keraamiset objektit, jotka hän on kertomansa mukaan tehnyt matkustettuaan Intiassa ja nähtyään New Delhissä Jantar Mantarin instrumentit, jotka mittaavat taivaiden harmoniaa. Objektien lisäksi kannoin kalliolle äänentoistolaiteet ja kutsuin leikkiin Hildegard von Bingenin (1098-1179), tuon 1100 -luvulla eläneen säveltäjän, jonka musiikkiin olin saanut virikkeen aikoinaan Antti Halmetojalta. Siellä kalliolla nämä eri vaikutteet kohtasivat toisensa. Kiitokset videotallenteesta kuuluvat puolestaan Minna Issakaiselle.